Taustaa

Aloin oireilla kesällä 2011. Olin syksyllä aloittamassa viimeistä vuotta ammattikoulussa, jossa olin ollu luokkani paras.  En jaksanut käydä koulussa, kurssiarvosanat tippu, ei kiinnostanut mikään... Kaikki masennuksen perusoireet. Joulukuussa, justiin ennen joululomaa, avomieheni sitten pakotti mut kouluterkkarin puheille, kiitos siitä hänelle. Lähete mielenterveyskeskukseen lähetettiin kiireellisenä.

Joululoman jälkeen koulunkäynti oli täysin tuskaa, sain päivittäin useita paniikkikohtauksia. Viimenen kohtaus koulussa tuli tunnilla ja lähdin vessaan nopeesti ja tekstasin sieltä samalla luokalla olleelle miehelleni että nyt ei enää pysty. Se tuli sit ulos luokasta ja mentiin puhuun semmoselle erik. sairaanhoitajalle joka oli koulussa jossain EU-projektissa joka auttaa jos on jäämässä koulu kesken tai on muuten vaikeeta. Olin käyny pari kertaa sen juttusilla kun odoteltiin sitä mielenterveyskeskuksen yhteydenottoo.

Se oli sitä mieltä että nyt päivystykseen terveyskeskukseen ja sairaslomaa siihen saakka kunnes mulla oli ensimmäinen aika MTK:lle. Sinnehän sitten mentiin L:n kanssa ja sairasloma kirjotettiin mulle.

Alkukeväällä alko käynnit sit tuolla MTK:lla ja psykiatri sitten toisella tapaamiskerralla ehdotti että miltä kuulostais osastojakso suljetulla. Aattelin siinä vaiheessa vaan että no tuskin se nyt on tarpeen ja etten oo "tarpeeks" sairas. No, kolmannen kerran kun näin sitä se oli sitä mieltä että olis osastojakso olis todellakin tarpeen.

Elämäni ensimmäinen osastojakso oli edessä. Mielessä pyöri vaan: miten kerron äitille? Miten kerron kavereille? Kenelle kerron? Mitä jos joku puolituttu saa tietää? Pelkuri.

Kirjotan erikseen ensimmäisestä ja toisesta osastojaksosta vielä.

(kuvitukseksi en nyt keksinyt mitään järkevää=( )