Ensimmäinen osastoreissu

Ensimmäisen kerran osastolle jouduin aika tarkalleen vuosi sitten. Psykiatri ehdotti lähetteen tekemistä psykiatriseen sairaalaan. Siis psykiatriseen sairaalaan? Mielisairaalaan?! Heti rupesi mieli käymään ylikierroksilla. Olinko tosiaan niin sairas että joutuisin mielisairaalaan? Psykiatri koitti rauhoitella että ei siellä mitään umpihulluja ole. Mielikuvitus kuitenkin laukkasi. Näin itseni jo psykoosipotilaiden ja narkkareiden kanssa syömässä aamupalaa.

Silloinen tukihenkilöni MTK:lla oli kuitenkin myös sitä mieltä että se tekisi minulle hyvää. Annoin hyväksyntäni lähetteen tekemiseen. Sen jälkeen tuli paniikki. Olen todella menossa psykiatriseen sairaalaan. Potilaaksi. En ollut koskaan ollut minkään sairaalan potilas, en ikinä viettänyt yötä sairaalassa. Nyt kaavailtiin parin viikon jaksoa siellä.

Äitini sai tietää siten että en uskaltanut vastata tuolloin kuin äidin ja L:n puheluihin. Sairaalasta oli koitettu tavoittaa minua ja kun eivät saaneet kiinni, soittivat äitini numeroon sillä liittymäni oli vielä hänen nimissään. Olin kuitenkin 19-vuotias tuolloin. Äiti soitti että "sairaalasta koitettiin tavoittaa sua" ja kerroin sitten mitä oli tapahtumassa. Hävetti niin älyttömästi. Äiti kuitenkin ymmärsi ja tuki. Itsestä taas tuntui että oli täysin epäonnistunut elämässä.

Kavereilleni en uskaltanut kertoa päin naamaa, tein sen netin kautta. Jep, säälittävää.

Muistaakseni sairaalassa oli ensin joku pieni palaveri jossa oli mukana osaston lääkäri, L, hoitaja ja joku kolmas tyyppi joka soittikin mulle. Osaston lääkäri sanoi että parasta olisi jos tulisin osastolle. Mulla ei ollu siis pakattuna vielä mitään, eli sovittiin päivä jolloin tulisin. Kävin kuitenkin tutustumassa nopeasti osastoon hoitajan kanssa. Menimme portaat ylös ja lukitusta ovesta sisään. Kaikki ihmiset joita näin siinä nopeasti vaikuttivat ulkoisesti aika normaaleilta, se oli aika helpottavaa. Hoitaja näytti yhden huoneista joka oli silloin vapaana, yhden hengen huoneen. Hän antoi vielä esitteen osastosta kun lähdin.

Seuraavalla viikolla tulin takaisin, laukut pakattuina. L vei autolla tämän mielisairaan sinne. Hoitokokous oli heti kun tulin, osaston lääkärin, hoitajani ja L:n kanssa. Jouduin kertomaan samat asiat uudestaan kun siinä palaverissa ugh. Hoitaja joka siinä oli, oli mies. Err, mieshoitaja? Mitä jos se ei ymmärrä? Jos sitä ei kiinnosta?

Kun pääsin huoneeseeni, petyin aikalailla. Kolmen hengen huone, jes... Huonekavereina n. 25-vuotias nainen ja n. 50-vuotias nainen. Tosin jälkimmäinen lähti nelki heti ja tilalle tuli erittäis puhelias toinen noin 50-vuotias.

Heti sain tietää sen kaikki vaivat ja mökkipaikan ja miehen vaivat... Mutta joo, olin tuolloin vähän yli 2 viikkoa ja tutustuinkin pariin henkilöön ja tuli ilmi että yksi asuu mun naapurissa. Ollaan facebookissa kavereita nykyään.

Osastoaikana ei tapahtunut mitään kummallisempaa, elelin vaan osaston rutiinilla. Pääsin muutamaa päivää ennen vappua pois.